Luultavasti valtaosa ainakin 2000-luvulla vanhemmiksi tulleista on kuullut jotain tämän tapaista: "jos ei muuten nuku, niin autoon vaan, siellä nukkuu KAIKKI tosi hyvin" Tässä nyt toiseen vauvaan tutustuessa voin vain ihmetellä, siis kenen vauvat nukkuvat autossa?!
Huoh. Iso A:n ensimmäinen pidempi autoreissu oli kolmeviikkoisena mummilaan ja ukkilaan joulun viettoon. Hermostunein (minua stressasi ihan kaikki vauvaan liittyvä), mutta luottavaisin mielin pakkasimme vauvan kaukaloon ja ihana rauhallinen matka voisi alkaa. Not. Taisi kyllä nukahtaa, mutta jossain Pälkäneellä jo alkoi ensimmäinen huuto. Matkalla syötettiin, vähennettiin vaatteita ja muuten vain syliteltiin, mutta kaukalo oli kauhun paikka. Ensimmäinen kokemus ei siis ollut järin hyvä.
Kolmekuisena oli sitten todellinen näytön paikka, jota vielä raskausaikana odotin innoissani, vaan en enää tuon joulun jälkeen. Edessä oli ensimmäinen yhteinen matkamme Ouluun kummisedän ja -tädin häihin. Lähdimme aamutuimaan ja iso A jatkoi autossa vielä yöuniaan. Unet jatkuivat juuri sopivasti Jyväskylään asti ensimmäiselle suunnitellulle pysähdyspaikalle. Sen jälkeen iso A ei nukkunut enää hetkeäkään autossa, siis Jyväskylästä Ouluun tämä KOLMEkuinen valvoi ja tietysti kitisi minkä ehti. Ihanaa. Eikä mokomaa meinattu saada unille perilläkään. Uskomatonta. Kotimatka sujuikin paremmin ja poika heräsi vain syömään, muuten nukkui lähes koko matkan.
Iso A oppi nukkumaan autossa koko päiväunensa vasta joskus viime syksynä, muistaakseni. Siitä alkaen siis pitkät unet autossa alkoivat olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja siis kuitenkin reilu vuoden ikäisestä lähtien oli jo muuten oppinut nukkumaan n. 1,5 tunnin päiväunia. Tietämättömille ihan tiedoksi, sellaista alle 1,5-vuotiasta on ihan hiton vaikea viihdyttää autossa! Siis kun kyseessä on vähintään parin tunnin ajomatka. Onneksi viime kesänä tosiaan alkoi erilaiset videot kiinnostaa, joilla saatiin automatkoista siedettäviä. Erityisesti youtube-videot milloin mistäkin aiheesta (usein toisten vanhempien kuvaamia kotivideopätkiä) kiinnosti ja niitä olisi voinut katsoa maailman tappiin asti.
Sitten syntyi pikku I. Olin ihan suunnattoman optimistinen, toki varauduin vastaavaan menoon, mutta toivoin kuitenkin parasta. No, ihan sama meno jatkui myös pikkuneidin kanssa. Viiden kuukauden ikään mennessä pikku I on nukkunut yhden koko matkan Lahdesta kotiin. Pikku I onneksi viihtyy ehkä hitusen paremmin autossa kuin iso A, ei auto nyt ihan suosikkipaikka ole, mutta menettelee. Tässä ei nyt sinänsä mitään, mutta tänään oli ihan kaiken huippu. Tyttö on sinnikkään harjoittelun myötä oppinut nukkumaan pitkiä päiväunia vaunuissa. Huippua! Ette oikeasti tiedä, kuinka onnellinen olen, ellette sitten itse satu olemaan pätkäunisen vanhempia. Tietenkin sitten oletin, että kun uudelleennukahtamisen taito on jotenkuten hallussa, automatkakin sujuu nukkuen. Auto on kuitenkin koko ajan liikkeessä. Ja höpölöpö. Neitihän ei suostunut ensin edes nukahtamaan. Kitisi vain väsymystään, eikä huolinut edes tuttia. Reilu puoli tuntia ajettuamme päätimme etsiä hiekkaisen sivutien, jotta saisimme edes kitinän loppumaan. Kitinä loppui, mutta senkin jälkeen nukahtaminen kesti pienen tovin. Kun väsymys lopulta vei voiton, sitä kesti se perinteinen 40 minuuttia! Voin kertoa, että olin huuli pyöreänä. Toisaalta en kovin yllättynyt, mutta pettynyt ainakin.
Iso A on nyt pari kuukautta vajaa kolmevuotias ja automatkustaminen on hänen kanssaan jopa mukavaa. Hän viihtyy maisemia katselleen ja näkemästään höpötellen. Nyt pikku I:n synnyttyä iso A saa jopa matkustaa etupenkillä. Unikin maistuu ja juuri sen verran kuin on milloinkin tarve, yleensä se 1,5 tuntia. Oulun reissuille varaamme toki videoita, mutta ei niitäkään ihan välttämättä tarvita, ne kuitenkin helpottavat. Nyt poika osaa myös pelata Angry Birdsiä puhelimella tai tabletilla, joten sekin käy ajanvietteestä. Meillä tämä kuitenkin tosiaan kesti sen lähemmäs kaksi vuotta, joten vain oman kokemani perusteella on pakko todeta: autossa viihtyvät vauvat ovat urbaani legenda.
Meillä kans vaan huudetaan autossa, ei viihdy ollenkaan.. Joskus saattaa jopa nukahtaa, mut sillonki vaan ku väsyy huutoonsa :/ Ja Jesse on just tollanen pätkänukkuja, nukkuu max 40 min päivisin, useemmin 30 min ja sit kiukutellaan ku vielä väsyttäis mut ei vaan voi nukahtaa enää. Kyl pikkasen harmittaa, kun päivät kuluu siihen et yrittää nukuttaa vauvaa koko ajan :D
VastaaPoistaSuosittelen nyt tai ei koskaan opettamaan pitkiin päikkäreihin! Ei välttämättä kaikki opi, toisille riittää se lyhyempi, mutta jos tosiaan on vielä väsy pätkien jälkeen, niin voisi olla mahdollisuus. Ja I:hän heräsi kyllä alkuun aina hyväntuulisena sen lyhyenkin unen jälkeen, mutta sen jälkeen kun on alkanut pidemmätkin maistua, ei kyllä suostuisi heräämään aiemmin. Jos siis on pitkien unien vuoro, jotkut unet saattaa vieläkin olla noita lyhkäsiä, eikä siinä mitään.
VastaaPoistaMutta siihen opettamiseen: jos I nauroi ja viuhtoi innoissaan, annettiin yleensä herätä. Mutta jos pötkötti rauhallisena tai kitisi väsyneen oloisena niin sitten tutti suuhun, pupu kainaloon ja nurmikkorallia. Terassilla heiluttelu oli ihan yhtä tyhjän kanssa, nurmikolla oli sopivaa pompotusta. Vauhtiakin sai olla. Ilman tuttia saattoi myös vain huhuilla ties kuinka kauan, tutti nopeutti merkittävästi. Tätä jatkettiin oikeasti toooosi kauan, varmaan ainakin kuukauden verran, kunnes pikku hiljaa uudelleennukahtamisesta tuli helpompaa ja nyt ei välttämättä edes avaa silmiä vaikka saattaa itkeskellä. Tutti takaisin suuhun ja ehkä heilutusta tai nurmikkorallia.
Pitkät vaunulenkit voi myös auttaa, eli 1,5-2h lenkit. Sekin on hyvä muistaa, että vauvan unisykli on juuri se 40-50 min, eli jos lopettaa lenkkeilyn lähellä tuota maagista rajaa, niin herääminen on takuuvarmaa. Meillä käy myös toisinpäin, el jos on nukkunut paikallaan ja lähtee kärryttelemään tuossa kolmenvartin rajalla, niin herää varmasti.
Jos ei suostu rauhoittumaan vaunuihin, niin kannattaa etsiä se joku toinen paikka missä rauhoittua, vaikka nostaa hetkeksi syliin. Rintaa en suosittele muuta kuin pikaisena rauhoittajana, ei todellakaan kannata nukuttaa rinnalle, koska siitä nuo vauvat ei luovu. Sylistä ja hytkyttelyistä luopuvat paljon helpommin. A:n kanssa kävi juuri niin, että koko ekan vuoden imetin 8-10 kertaa yössä, kun ei osannut muulla tavalla nukahtaa.
Sinnikkyys palkitsee, tätä ei todellakaan opita kahdessa päivässä ja kaikki ei opi koskaan. Mutta suosittelen todellakin kokeilemaan, koska pitkät päikkärit on kullanarvoisia, meillä jos missä tämä tiedetään! Vaikka yöt on rikkonaisia, niin ainakin päivällä saa breikin. Vaikka A nyt tietysti onkin tuossa koko päivän piristeenä :) Mutta saa vauvatouhuista hetken vapaata ainakin. Todellakin tiedän, mitä tuo koko päivän kestävä nukutus on.
Tsemppiä teille! Toivottavasti löydätte helpotusta, vauvavuosi on raskas, mutta sen ei tarvitse olla kamalaa ;)
Kiitti neuvoista! :) Mä yleensä teenkin ton yli tunnin vaunulenkin, mut toi automaattisesti herää aina siinä 40 minuutin unien jälkeen ja loppulenkin huutaa pää punasena ellei ota syliin. En ymmärrä mikä siinäkin on! Vaunuihin kyllä nukahtaa nykyään viimeistään 10 minuutin jälkeen. Yöt nyt on sujunu aika hyvin, viime viikon alkuun mennessä nukutin aina yöksi rinnalle kun ei muuten rauhoittunut mut nyt ollaan saatu viikon verran nukutettua ilmankin, ainoastaan yöllä sit nukahtaa siihen viereen. tutin avulla saa kanssa välillä yölläkin rauhotettua mut siihen menee sitten aikaa.
PoistaJesse nukkus 2 kk ikään asti 3-5 h päikkärit joka päivä ja sen lisäksi parit tunnin unet, mut nyt ollaan kuukausi menty noilla pätkäunilla.. En ymmärrä mikä muutos on tapahtunut, kai maailma on vaan niin kiinostava ja oppii uutta koko ajan niin ei malttais nukkua :) Ja on kyllä raskas vuosi eessä, mutta se menee nopeasti! :D
Sitähän se juuri on, vauva alkaa hahmottaa maailmaa, on muutenkin enemmän valveilla ja sitten alkaa kääntymisen opettelu. 3-kuisina meilläkin molemmat tulleet levottomammiksi ja yöhulinat alkaneet 4-kuisina. Mutta lohtuna:meni miten meni nukkumisten kanssa vauvana, niin haastavatkin tapaukset oppivat kyllä ennen pitkää nukkumaan. A oppi onneksi jo vähän päälle vuoden ikäisenä kun päikkäreitä oli enää yhdet ja nukuttiin sisällä. Heräsi 45min jälkeen, mutta kun oli vieressä, nukahti uudelleen ja pian nukkui 1,5h yhtä mittaa. Nyt nukkuisi vaikka kuinka kauan, jos saisi ;)
PoistaJa mikä parasta: toisen lapsen kanssa kaikki on helpompaa, ne haasteetkin! :)