3-vuotias

Huh, mikä joulukuu! Jäi kaikki suunnitellut päivitykset tekemättä kaiken pyörityksen keskellä. Juhlat vei voimat ja tämä rouva nukahti aika monena iltana pikku I:n viereen neidin nukuttamisen jälkeen. Mutta juhlat saatiin juhlittua ja emäntä on melkein tyytyväinen ;) Onneksi pikku I:n synttäreihin on enää vajaa viisi kuukautta ja niiden juhlien tarjottavat ovatkin jo lähes suunniteltuna, kunnes muutan mieleni :)

Päivänsankari oli riemuissaan juhlista ja touhua riitti pikkuvieraiden kanssa. Omaan korvaani ei edes kantautunut sen kummempia tappeluitakaan, joilta ei yleensä vältytä kun serkkupojat ovat samassa tilassa. Iso A oli myös erittäin tyytyväinen kakkuunsa niin sisällön kuin ulkomuodonkin puolesta, joskin äiti tekisi täytteen nyt toisin. Iso A:han oli toivonut kakkuunsa "alle tuklaata, titten päälle vaniljaa, titten ten päälle toffea" :) Ratkaisin toiveen tekemällä suklaisen kakkupohjan, täytteeksi Kinuskikissan Dumle-täyte ja sokerimassan sekä kreemin maustoin vaniljalla. Dumle-täyte oli itselleni pettymys ja voisin vielä kerran kokeilla sitä sulattamalla suklaan paloittelun sijaan. Mutta luultavasti jatkossa toffeeta toivottaessa teen perus kinuskimoussen tms. Kakun päällä oli tarkoitus olla vielä pieni juna, vaunu ja veturikin oli jo valittu, mutta yllättäen se unohtui :)

Taustalla on kinkkupiirakka ja punajuuripiirakka. Lisäksi tarjolla oli erikoisruokavalioon sopivat viljattomat, maidottomat ja sokerittomat (siinä teille vähän haastetta) kasvispiirakka ja raparperi-mansikkapiirakka (näihin voin laittaa reseptit myöhemmin).

Appelsiinisuklaamuffinsit appelsiinikuorrutteella ja ihania suussasulavia sitruunakeksejä. Kuppikakkujen valitettavan kohalon sinetöi pakastus, jonka jälkeen pieni pintalämmitys ei riittänyt sulattamaan suklaasydäntä.

Appelsiinisuklaamuffinssien reseptin perusta löytyy täältä. Daim-suklaa on yllättäen korvattu appelsiinikrokantilla ja lisäksi taikinassa on hiukan appelsiininkuorta ja -mehua. Jälkimmäisiä saisi olla enemmänkin, vahvistamaan appelsiinin makua, mutta hyvä oli näinkin.

Tämän juhlapöydän luomiseen meni viikko ja kyllä tuo pakastaminen kaikessa kätevyydessään harmitti. Mielestäni osasta katosi jotain tärkeää uudelleenlämmittäessä ja erityisesti muffinssit jäivät harmittamaan, koska niiden ihanuus mielestäni on juuri suklaasydämessä ja se ei ollut enää yhtään sama leivonnainen kun suklaa olikin kovettunut alkuperäiseen muotoonsa. Nämä ovat parhaimmillaan makujen ilotulitusta, mutta sulan suklaasydämen puuttuessa, ne olivat vain muffinsseja. En kuitenkaan vielä luovuta, vaan kokeilen pakastimessa jäljellä olevien muffinssien kanssa pidempää uunilämmitystä, josko suklaa ehtisi sulaa uudelleen kuivattamatta muffinssia. Koska fakta on kuitenkin se, että en pysty haluamiani juhlia järjestämään ilman pakastettavia leivonnaisia, joten kaikki keinot on kokeiltava!

Ensimmäinen ihanuutemme on nyt siis 3-vuotias. Ihana touhukas, teräviä huomioita tekevä, sukkelasanainen metrimitta. Pieni iso poika. Paljon onnea rakas poikani!