perjantai 24. tammikuuta 2014

Suklaaöverit ja muuta mukavaa

Tänään saatiin ihania "vieraita" koko päiväksi! Tällaista juuri rakastan, ehkä onkin hyvä, että moni rakas asuu kauempana ja siksi herkemmin vierailee pidempään. Ja koska kyläily kesti koko päivän, mutsi pisti pöytää koreaksi ja ajattelin jakaa teille vähän resptejä. Listalla kun oli omia suosikkeja ja mahtuipa mukaan myös leipojan suurin haastekin.

L & H saapuivat sopivasti lounasaikaan ja olin jo aikaa sitten päättänyt tarjoilla bataattikeittoa. Tämä ei ollut mikään tunnevalinta, kuten leivonnaiset, vaan tälle oli järkiperusteita. Ensinnäkin, se on iso A:n herkkua ja mielestäni on kiva välttää ruokaepisodit uhmaikäisen kanssa ainakin silloin, kun on vieraita. Sen lisäksi se on oikeasti hyvää ja maistuu useimmille. Ennen kaikkea se on helppoa kuin mikä ja valmistuu nopeasti. Bataattikeittoa on myös lähes mahdoton mokata, joten se on stressitön tarjottava sen puolesta. Kunnon uunilihaakin mietin, mutta sen kanssa voi mokata niin monella tapaa, niin en halunnut ottaa riskiä. Myös ruokaepisodi olisi ollut todennäköisempi. Bataattikeitto on myös siksi turvallinen valinta, että se sopii lähes kaikenlaisille erikoisruokavalioita noudattaville. Tämä on meidän vakioruokaa edellä mainituista huippusyistä johtuen ja haluan nyt jakaa teille tämän reseptin ja levittää bataatti-ilosanomaa. Itse olen reseptin saanut rakkaalta kälyltäni.

BATAATTISOSEKEITTO

n. 1 kg bataattia
2dl punaisia linnsejä
1 tlk kookosmaitoa
vettä
n. 3 kasvisliemikuutiota

Kuori ja pilko bataatit ja laita kattilaan. Huuhtele linssit ja lisää bataattien sekaan. Kaada bataattien ja linssien päälle kookosmaito ja lisää vettä sen verran, että bataatit peittyvät. Kuumenna ja lisää kasvisliemikuutiot (arvioi määrä käyttämäsi nestemäärän mukaan), kun neste kiehuu. Anna porista miedolla lämmöllä n. 10-15 minuttia. Itselläni on aina kauemminkin, mutta tuon pitäisi riittää. Kun bataatit ovat pehmeitä, soseuta keitto sauvasekoittimella. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa. Yleensä annan vielä keiton levätä lämpimällä levyllä. Nopeaa ja HYVÄÄ!

Keiton kaveriksi olin eilen illalla tehnyt sämpylätaikinan, jonka sitten tänään paistoin. Uunituore leipä on aina nappivalinta keiton lisukkeeksi. Tämä ohje on aikalailla perinteinen sämpyläohje, mutta jaanpa tämänkin omilla tvisteillä. Perusohje taitaa olla Myllärin sämpyläjauhoseospussin kyljestä, johon sitten olen lisännyt valkosipulin.

VALKOSIPULISÄMPYLÄT

5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa/ 50 g tuorehiivaa
1 rkl siirappia

½ rkl suolaa
3 valkosipulinkynttä
½ dl öljyä (rypsi- tai oliiviöljy yleensä käytössä)
n. 12 dl sämpyläjauhoja


Lämmitä maito reilun kädenlämpöiseksi (jos teet taikinan yöksi jääkaappiin, älä lämmitä). Lisää suola, siirappi ja murskatut valkosipulinkynnet. Sekoita kuivahiiva (tai käytä tuorehiivaa ohjeen mukaan) jauhoihin ja lisää maitoon vähitellen. Loppuvaiheessa lisää öljy. Anna kohota liinan alla 45 minuuttia. Jääkaappitaikina kannattaa kohottaa tovi uunissa 50 asteessa ennen paistamista.

Levitä taikina pellille (tai voit tehdä pieniä sämpylöitä) sopivaksi levyksi ja leikkaa pizzaleikkurilla (tai veitsellä) taikina 16 osaan. Anna vielä kohota liinan alla 15-20 minuuttia. Paista uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jääkaappitaikinan kanssa kohotus on tärkeää ja tunnustan heikkouteni siinä, mutta mureaa sämpylää tuli tänäänkin, vaikka ei yhtä muhkeaa kuin hetipaistetussa. Tämäkin on omaa herkkuani, eikä yleensäkään leipomani sämpylät kauaa leipäkorissa viihdy.

Sitten makeisiin. Otin leipojien ehkä suurimman haasteen vastaani, nimittäin Macaron-leivokset. Näiden leipomisessa voi mennä vikaan jokaisessa vaiheessa ja vaikka kaiken tekisi täsmälleen ohjeen mukaan, voi tulos olla silti jotain ihan muuta mitä piti. Esimerkiksi kostea ilma on Macaron-leivosten vihollinen. Kun leipomiseen vaikuttaa jo säätilakin, en kovin heppoisin ottein lähtenyt näitä leipomaan. Olen opiskellut näiden leipomista tovin ja vitkutellut kokeilemista yli vuoden. Nyt koin tilaisuuteni tulleen ja uskoin olevani valmis. Varmoin ottein lähdin punnitsemaan aineita (grammoilla ON väliä). Siivilöin tomusokerin ja mantelijauhot. Vatkasin massaa varovasti vähän välin testaten löysyyttä (onko se sana?). Pursotin vapisevin käsin jonkin sortin ympyröitä. Annoin kuivua rauhassa ennen uuniin laittoa. Koputin peltiä pöytää vasten. Vahtasin paistoaikaa ja kuorien kypsyyttä kuin mielipuoli. Kirosin perheenjäsenilleni. Ja tidii! Kuoret olivat halkeilemattomia ja kiiltäviä. Niissä oli jalka. Niin oli kyllä ilmakupliakin kopouttelusta huolimatta. Taisin koputella liian varovasti. Epätarkka pursotus koitui tällä kertaa kohtalokseni ilmakuplien lisäksi, mutta Macaron-leivoksia saatiin aikaiseksi ja tekninen suoritus oli amatööriltä ensikertalaiselta huikeaa! Näitä tehdään jatkossakin! Ohje sekä kuoriin, että täytteisiin on suoraan Koko Suomi leipoo -taiturilta, Hannalta, osoitteesta Unelmaa leipomassa. Tarkempaa linkkiä en nyt saa tähän laitettua teknisistä syistä, mutta sieltä ne löytyy.

MACARON-KUORET

100 g valkuisia
110 g mantelijauhoa
25 g sokeria
200 g tomusokeria
(elintarvikeväriä)

Vatkaa valkuaiset ja  sokeri kovaksi vaahdoksi. Siivilöi tomusokeri sekä mantelijauhot ja sekoita hyvin. Lisää valkuaisvaahtoon varovasti käännellen. Värjää massa halutessasi elintarvikevärillä. Itse värjäsin punaisella ja massa näytti hyvältä, vaan uunissa väri haalistui merkittävästi, eli ensi kerralla laitan vähän reilummalla kädellä. Riippuu tietysti väristäkin.

Täytteeksi nappasin vinkin myös Hannalta ja reseptinkin suklaaganacheen.

VAAHDOTETTU SUKLAAGANACHE

120 g maitosuklaata
0,75 dl kuohukermaa

Paloittele suklaa kattilaan ja lisää kerma. Lämmitä niin, että suklaa sulaa ja sekoita tasaiseksi. Laita jääkaappiin kylmenemään. Vatkaa kylmä seos. 

Lisäksi Hanna oli itse tehnyt vadelmahillon, mutta tässä oioin ja käytin kaupan hilloa (hyi minua!). Täytin Macaron-kuoret pursottamalla suklaarinkulan ja sen keskelle lusikoin vadelmahilloa. NAM! Itse luultavasti pitäisin näistä enemmän sitten, kun leivokset ovat päässeet vähän kostumaan ja pehmenemään. Tällä kertaa täytin leivokset juuri ennen tarjoilua, joten ne säilyivät rapeina. Omaan suuhun kuitenkin pehmeä marenki istuu paremmin, joten tämäkin painetaan nyt mieleen. Kuoria on vielä jäljellä, joten taidan testata vielä tätä.


Sitten sokerina pohjalla. The suklaakakku. Suklaakakkujen äiti. Olen jo kauan etsinyt reseptiä oikein kunnon suklaiselle suklaakakulle, sellaiselle, jota hyvästä kahvilasta saa. Kyllä, arvioin kahvilan sen tarjoaman suklaakakun perusteella. Suklaaöverit parhaimmillaan, mutta ilman välitöntä pahaa oloa. Kakku maistui erityisen hyvältä, kun vatsa ei ollut liian täynnä eikä tyhjä. En ymmärrä, aika usein kaikki kakut maistuvat mielestäni paremmalta kun maistelen niitä yksin. Kahvipöydässä petyn ensin tai en ainakaan saa samaa euforiaa kuin myöhemmin. Kakku on hyvää, kun yksin syö? Ohjeen tähän löysin uudelta suosikilta leivontablogimaailmassa: Suklaapandan keittiössä. En laita tähän tarkkaa reseptiä, vain linkin. Resepti on niin pitkä ja noudatin sitä orjallisesti. Sen verran kommentoin, että itse leikkasin pohjat 22 cm irtovuokapohjan avulla, kolmannen pohjan kokosin kolmesta palasta, näin ei jäänyt niin paljon hukkapohjaa. Vaikka se oli kyllä pelkiltäänkin niin jumalaista, että voisin syödä sitä yksinäänkin. Varmasti tulen jatkossakin käyttämään sitä suklaakakkupohjaa tarvitessani. Kakku oli työläs tehdä, ainakin kodinpyörityksen lomassa, ja koska kakusta tulee pieni (ja vaikka siitä överiytensä ansiosta riittää monta palaa, mikäli en itse ole yksi syöjistä ;) en tarjoilisi tätä isommissa juhlissa. Liian iso homma tehdä tästä isompi kakku tai useampi pieni. Tämä oma mielipiteeni. Mutta tässä linkki kakkuun ja kuvaa tulee perästä.

Välissä ja päällä jumalainen, kiiltävä, suussasulava, mutta haukattava, sanalla sanoen suklainen kuorrute ja välissä lisäksi myös vadelmamousse. Kuva on nopeasti napattu eikä anna oikeutta kakulle, tsekatkaa suklaapandan kuvat. Allekirjoittanut voisi pikku hiljaa jaksaa hakea sen oikean kameran (ja vaikka kuvaajankin) ;)

Hyvä päivä takana. Herkuttelun lisäksi ohjelmassa oli myös pulkkailua ja iso A onnistui myös jättämään pienen palan kieltään leikkikentän kiipeilytelineeseen, mutta muuten selvisimme ehjin nahoin.

Lisää näitä päiviä, halukkaat ilmoittautukoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti