perjantai 11. huhtikuuta 2014

Sormiruokailu. Nyt

Pikku I on jo päälle 11 kk (olen muokannut tämän nyt kolme kertaa, kesti "tovi" saada tämä teksti julkaistua), mikä tarkoittaa ruokailun osalta jotain uutta. Nimittäin (hapan)maitotuotteita. Siispä ajattelin tähän väliin tehdä hiukan yhteenvetoa meidän kokemuksista sormiruokailusta ja ehkä jotain vinkkiäkin siitä kiinnostuneille.

Pikku I:n supersuosikkeja tällä hetkellä ovat bataatti, porkkana, eri lihoista tehdyt lihapullat, jogurtti, pasta, päärynä, mustaherukka, mansikka ja BANAANI. Tyttö voisi syödä banaania joka aterialla. Myös iso A:lla oli aikoinaan tällainen vaihe ja hän saikin banaania paljon, koska mikään muu ei meinannut upota ja hänen vatsansa kestää melkein mitä vain. Pikku I:n kohdalla taas olen pitänyt kiinni yhden banaanin päiväannoksesta, koska hän on muutenkin kovavatsainen. Mustikoistakin hän tykkäisi, mutta lääkärin suosituksesta olen ne jättänyt toistaiseksi kokonaan pois edellä mainitusta syystä. Muut marjat korvaavat mustikat toistaiseksi. Lisäksi pikku I:lle maistuu kukkakaali, kiivi, omena, mandariini, palsternakka, kesäkurpitsa ja vaihtelevasti avokado.

Ateriat koostuvat hyvin yksinkertaisista elementeistä. Kypsennän kasviksia pääasiassa keittämällä tai höyryttämällä, joskus harvoin paahdan uunissa. Vaihtelevasti lounaalla ja päivällisellä on 1-2 eri kasvista ja sitten jonkin sortin lihaa. Naudan, broilerin ja kalkkunan jauhelihasta teen pyöryköitä ja kala menee sellaisenaan joko uunissa kypsennettynä tai kuutiot höyryttämällä. Tämä kombo on sopinut pikku I:lle hyvin, hänellä säilyy keskittymiskyky parhaiten, kun tarjolla on vain vähän kerrallaan. Nyt kun ruoka-aineet alkavat olla jo tuttuja, voisi alkaa enemmän tehdä "oikeita" ruokia, kun tähän asti kaikki ruoka-aineet ovat olleet pääasiassa itsenäisiä yksiköitään. Keittoja ja makaronilaatikkoa onkin jo saanut pidemmän aikaa (aluksi veteen, nyt voisi jo tehdä maitoon), mutta nyt voisi repertuaaria jo laajentaa. Myönnettäköön, että pieni laiskuus on vaivannut, kun yöt ovat olleet niin katkonaisia jo monen monta kuukautta. Oikeastihan tuo vauvatuunatun ruoan tekeminen ei olisi vaativaa, mutta kun selkärangassa on tietty toimintatapa, ei väsyneenä jaksa sen enempää miettiä, mitä on tekemässä.

Aamu-, väli- ja iltapalat koostuvat vaihtelevasta yhdistelmästä jotain hedelmää, leipää ja jogurttia. Puuroa en ole toviin tarjonnut, koska se ei vain enää kelvannut. Taisi saada sitä liikaa. Itsetehdyt sämpylät ovat herkkua ja samoin ihan kaupan ruisleipä. Varsinkin nyt kun ollaan jo lähellä 1 vuotta, olen mielelläni tarjonnut ruisleipää ihan päivittäin. Suolaa niissä on kuitenkin niin pieniä määriä ja koska pikku I ei sitä myöskään syö paljoa kerralla, olen katsonut sen harmittomaksi herkuksi. Jogurtin sekaan sotken aina jotain marja- tai hedelmäpilttiä ja mahdollisesti niitä sämpylän paloja tai Talk-muruja. Joskus on ollut myös kauraleseitä, mutta ne saivat suunnattoman nenännyrpistyksen. Soseet ovat siis meillä vain hillonkorvikkeita ja aamuisin tyttö saa lääkkeensä soseen seassa, koska se on toistaiseksi ainoa tapa, jolla litku on saatu menemään kokonaisuudessaan alas.

Lusikalla ja haarukalla syönti onnistuu, kun ne lastaa valmiiksi. Nyt parin päivän aikana pikku I on jo yrittänyt sohia lusikalla lautasta, selvästi ymmärtäen, että niin pitäisi tehdä. Tähän annan jatkossa aikaa ja mahdollisuuksia enemmän, jotta tyttö saa harjoitella. Jokin puuro olisi ehkä paras tähän, tuolla jogurtilla harjoittelu on jopa minun mieleeni vähän turhan sotkuista tässä vaiheessa.

Pikku I ilmaisee myös erittäin selvästi, jos jokin ei maita tai vatsa on täysi. Ruoat yleensä alkavat lentää ympäriinsä ja elettä korostaa nenännyrpistys. Lisäksi hän kääntää päänsä tai jopa koko kehonsa, mikäli äiti ei muuten usko. Kirsikkana päällä on tietysti käsien ojennus kohti ruokkijaa ja tyytymätön vinkuminen, joka loppuu kun pääsee syliin ja käsipesulle.

Viiden kiinteän aterian lisäksi pikku I nauttii vielä paljon rintamaitoa tai ainakin monta kertaa, päivisin 3-4 kertaa. Se onkin hyvä asia, koska maitotuotteita on vielä vähänlaisesti ruokavaliossa muuten. Ja nyt ei ole edes mitään pakkoa lopettaa tuota imetystä, joten nautitaan tästä vielä niin kauan kuin voidaan. Yöimetykset ovat vihdoin vähentyneet yhteen kertaan, muut olivatkin olleet jo tovin pelkkää rauhoitteluimetystä, mutta tämä yksi kerta vielä syödään oikeasti. Kai. En ole parhaimmillani öisin, joten ihan varmaa tietoa tuosta syömisestä ei kyllä ole.

Sotkuahan tästä tulee, mutta yllättävän nopeasti se väheneekin. Kun vauva tottuu touhuun ja yhä useammat ruoka-aineet tulevat tutuksi, niitä ei tarvitse joka kerta tutkia niin kovin tarkkaan ja ruoan voi vain syödä. Toki syömistaitojen kehittyessä ruokakin muuttuu, minkä mukana tulee taas lisää sotkua. Esimerkiksi makaronilaatikko on sellaista, mitä löytyy luultavasti vielä seuraavankin päivänä jostain yllättävästä paikasta.

Parasta sormiruokailussa on se, että saa itsekin syödä samalla. Eli koko perhe voi syödä yhdessä, eikä tarvitse syödä vuorotellen. Tämä toki edellyttää sitä, että laitat kaiken valmiiksi, ennen kuin kukaan istuu pöytään. Jos lapset ovat jo pöydässä, kun vasta leikkaat paprikaa, voit unohtaa sen oman syömisen. Vauva kitisee, kun et ole antamassa lisää ruokaa tarjolle, esikoinen tarvitsee paperia, maitoa, lusikan, paperia, lisää ruokaa, kurkkua, paperia ja sitten vauva oikeastaan haluaakin jo lopettaa koko syömisen. Eli kata pöytä ajoissa, laita talouspaperi/rätti käden ulottuville ja tuo pöytään valmiiksi lisukkeet sekä juomat. Nauti yhteisestä ateriasta.

Joskus sormiruokailu tuntuu työläältä, esimerkiksi kun pitää syödä jossain muualla kuin kotona tai mummilassa. Joskus se taas on kätevämpää kuin soseilu, kun kiireessä voi antaa rattaissa istuvalle lapselle käteen banaanin, eikä tarvitse pysähtyä mähläämään soseilla. En kuitenkaan voisi kuvitella toimivani omien lasteni kanssa mitenkään toisin. Pikku I:n kohdalla annoin kyllä itselleni luvan soseilla, jos se tuntuisi parhaalta ratkaisulta sillä hetkellä, mutta ei se koskaan tuntunut. Näin lapsemme oppivat syömisen tekniikan luonnollisen kehityksen tahtiin ja saavat tutustua luontevasti ruokaan kaikilla aisteilla.Tuntuu myös hyvältä, että vauva saa jo varhaisesta vaiheesta sosiaalistua yhdessä aterioimisen muodossa. Jos olisin raaskinut, olisin ostanut Tripp Trappiimme babysitterin, jolloin pikku I olisi päässyt osaksi aterioitamme jo ennen kuin itse edes syö.

Suosittelen lämpimästi sormiruokailua kaikille! Jos vauva on perusterve ja kasvaa normaalisti, estettä sormiruokailulle ei ole. Parhaiten se onnistuu, kun odottaa sinne n. 6 kuukauden ikään ja välttää soseiden syöttämistä. Aiheeseen on myös hyvä tutustua etukäteen, suomeksikin on sekä käännetty yksi kirja että kirjoitettu ihan oma. Näistä saa vinkkejä turvalliseen aloittamiseen ja erilaisiin ruokiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti