Ahdistun uusista ravintosuosituksista, oli ne sitten virallisen tai epävirallisen tahon esittämiä. Aina uudesta villityksestä luettuani tuskastelen viikon verran sitä, että syömme niin väärin ja sitä sun tätä puuttuu ruokavaliostamme. Sitten se menee ohi. Koska fakta on kuitenkin se, että voimme sen verran hyvin, ettemme edes toivo voivamme paremmin. Kukaan ei valita säännöllisesti turvotuksista tai vatsankouristeluista. Lapset ovat virkeitä ja vanhemmat vain nukkuvat liian vähän. Emme ole myöskään ylipainoisia tai sairasta mitään sellaista sairautta, johon ruokavalinnoilla voisi vaikuttaa. Tämän takia uusiin villityksiin täysin mukaan lähteminen ahdistuksesta huolimatta, on harvinaista.
Olen kuitenkin onneksi rauhoittunut melko tavalla ruokahysteriassa. En mieti enää viljojen hyvyyttä/huonoutta, vaan ne ovat osa ruokavaliotamme ja sillä siisti. Täysjyvää toki pääasiassa, mutta myös ihan perinteisiä valkoisia vehnäjauhoja. Ja riisin ostan aina valkoisena, koska lukuisista yrityksistä huolimatta, en voi sietää täysjyväriisin makua ja koostumusta. Voisin varmaan syödä sitä säännöllisestikin, mutta minulle ruoka ei ole (aina) pelkkää ravintoa vaan myös jotain, mistä voi nauttia. Joten ilman omatunnontuskia, syömme pari kertaa viikossa valkoista riisiä. Leivistä saatan tarkistaa, sisältävätkö ne vehnägluteenia, mutta koska useimmat sisältävät, en ota liikaa paineita siitäkään. Vaikka myönnettäköön, mukaan tarttuu aika usein juuri se leipäpussi, jonka muistan olevan vehnägluteeniton. Nyt olen kyllä harkinnut tekeväni itse enemmän leipää, joten sitten ei tarvitsisi sitäkään miettiä. Tässä hyvää tekstiä leivästä.
Sitten ne rasvat. Niistä olen kantanut melkeinpä eniten huolta. Mistä saisimme tarvittavan määrän rasvahappoja ja vieläpä oikeassa suhteessa? Tiedän jo suurin piirtein, mitä rasvoja tulisi suosia, mutta vielä on epäselvää, kuinka paljon mitäkin pitäisi päivittäin nauttia, jotta omegat olisivat kohdillaan. Ja toisaalta myös se, että jos käyttää kuumennusta kestämättömiä öljyjä (esim. rypsi- tai pellavaöljy), niin miten niitä sitten saisi kurkusta alas. Salaatinkastike ei meillä toimisi, koska lapset eivät syö salaattia salaattina ja tuskinpa ainakaan se öljy uppoaisi kurkun päältä. Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi sitten leivän päälle sively. Toistaiseksi olen yrittänyt turvata rasvahappojen saantia pähkinöillä, joista harmikseni vain cashewt uppoavat pikkuväkeen. Saksanpähkinää voisi jatkossa murskata leivän sekaan. Muuten meillä on käytössä voi sekä oliiviöljy ja erikoistapauksissa, kuten banaanilettujen paistoon käytän neitsytkookosöljyä. Leivontamargariinikin jää jatkossa kaupan hyllylle, kun yhtenä päivänä lukaisin, mistä se on valmistettu: mm. palmuöljystä.
Sokeriin minulla on suurin viha/rakkaussuhde. En missään nimessä voisi kuvitellakaan luopuvani täysin sokerista, koska silloin kaupan valikoimat kävisivät todella suppeiksi. Sokeria on ihan kaikessa. Ja jos ei ole, niin sitten on makeutusaineita. Viimeisin yllättävä löytö oli maustamaton jogurtti. Siis MAUSTAMATON jogurtti sisältää sokeria. MIKSI? Pitkään vaivasin päätäni myös sillä, että miksi kuivattuihin hedelmiinkin lisätään sokeria. Joskus se on jopa listan ensimmäinen, ennen sitä itse hedelmää, eli kuivattu hedelmä x sisältää enemmän sokeria kuin itse hedelmää. Ottaen huomioon hedelmien makeuden, on todella outoa, että niihin lisätään vielä sokeria. Eron tajuaa, kun maistaa sekä makeutettuja että makeuttamattomia kuivattuja banaanilastuja. Ero on päätä huimaava, enkä enää ikinä vapaaehtoisesti pistä makeutettua suuhuni. Maistuu niin ällöttävän äkkimakealta, että näköä haittaa. Oikeasti sokerittomia tuotteita on todella vaikea löytää ja harva sokerittoman kuukauden nyt julistanut tulee tätä ajatelleeksi. Joskaan sillä nyt tuskin on suurta merkitystä, kun monen pääasiallisena tavoitteena on päästä irti makeiden herkkujen napostelusta.
Onneksi suuret valmistajat ovat myös alkaneet vähitellen havahtua stevian käyttöön, minkä toivon laajenevan entisestään. Meiltä löytyy kaapista aina stevia-sokeria, josta vain puolet on sokeria. Ohjeen mukaan sitä voi pienemmissä määrissä käyttää samassa suhteessa kuin sokeria, mutta itse käytän aina vähemmän. Stevia on niin tavattoman makeaa, että makeuttamiseen riittää selvästi pienempi määrä. Stevia-sokeria käytän pääasiassa aina silloin, kun sokerin leivontaominaisuuksia ei juurikaan tarvita, vaan tarkoitus on vain makeuttaa. Pullaakin kuulemma voisi tehdä stevia-sokerista, mutta vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan. Vaniljasokerin sen sijaan korvaan useimmiten vaniljatangolla tai vaniljajauheella.
Neljäs viime vuosien suurimpia ruokavalintoja on ollut päätös välttää lisäaineita niin pitkälle kuin mahdollista. Ruoka tehdään pääasiassa itse ja jos joskus täytyy turvautua valmisaterioihin, niin nykyään onneksi valmisruokahyllystäkin löytyy lisäaineettomia vaihtoehtoja. Muutenkin lisäaineiden käyttöä on vähennetty viime vuosina paljonkin ruokateollisuudessa ainakin kuluttajan silmin ja yhä useamman tuotteen päällä on kissankokoisin kirjaimin teksti: LISÄAINEETON. Ehkäpä vielä SÄILÖNTÄAINEETONkin. Nämä ovat positiivisia muutoksia ja tekevät omista ruokaostoksistani helpompia.
Luomuun en ole hurahtanut. En ole tutustunut tähän puoleen ruoantuottamisessa niin paljon, että sokeasti lähtisin sen mukana. Ja toisaalta jo ylläolevat ruokavalinnat kasvattavat ruokalaskua siinä määrin, että luomuun sijoittaminen on liian suuri satsaus tässä elämäntilanteessa. Ehkä joskus.
Tällä hetkellä uskon osaavani tehdä sellaisia valintoja kaupassa, että hyvillä mielin voimme kohtuudella syödä prosessoitujakin tuotteita. Maidosta tykkää melkein koko perhe, joten mielelläni ostan sitä, samoin kuin monia muitakin maitotuotteita. Ruokakerma tosin sai leivontamargariinin mukana lähteä jääkaapistamme ja tilalle on tullut kuohukermaa. En kuitenkaan jaksa enää ihan hirveästi ottaa paineita ruoka-asioista niin kauan kuin voimme hyvin ja olemme perusterveitä. Jos söisimme niin täydellisen puhtaasti, kuin kaupunkilaisena on mahdollista, niin eläisimmekö merkittävästi pidempään? Ja olisiko sillä merkitystä? Ehkä, jos tavoitteena on vain elää todella kauan. Itse haluan kuitenkin nauttia elämästä ja maut ovat yksi tapani nauttia. Leivonnaisista en tule helposti luopumaan, enkä niitä kiellä myöskään lapsiltani. Seuraavat merkittävät muutokset ruokavaliossa tulevat tapahtumaan todennäköisesti vasta siinä tapauksessa, että terveytemme tai hyvinvointimme sitä vaatii.
Tämä postaus on esimakua tulevasta ruokaan liittyvästä kokeilusta, josta kuulette pian!
